Tiedämme jo sulhasen kanssa, että emme halua tarjoilla päivällistä häissämme, ja emme ole vielä varmoja haluammeko tarjota ollenkaan alkoholia vai emme. Sulhanen kun ei käytä alkoholia käytännössä ikinä, ja itse en häissämme aio juoda alkoholia korkeintaan skumppalasillista enempää, sillä mielestäni törkein tyylivirhe, jonka voi häissä tehdä, on humalainen morsian. Me osaamme pitää hauskaa ilman alkoholiakin, mutta kun vieraslista koostuu pääasiassa sukulaisista, lähintä ystäväpiiriämme lukuunottamatta. Sukumme eivät ole vielä edes kunnolla kohdanneet, joten en oikein tiedä miten heillä juttu sujuisi, varsinkin tuon kielieron takia. Vanhempani ovat kyllä tavanneet sulhasen äidin vanhemmat, ainoat ihmiset siltä puolelta sukua, jotka ovat suostuneet Suomeen matkustamaan, ja heillä onneksi vaikutti synkkaavan oikein hyvin. Jopa äitini intoutui puhumaan englantia, vaikka hän ei yleensä uskalla vaihtaa suomesta vieraalle kielelle.
Pelkona on siis, että kun ruokatarjoilukin on pääasiassa juhlapöytä, ihmiset tylsistyvät täydellisesti, ja lähtevät jo tunnin tai parin jälkeen. Erittäin epätoivottavaa, etenkin kun ottaa huomioon, että sulhasen perhe joutuu matkustamaan Suomeen Italian sijasta. (he kun yleensä menevät kesälomallaan Italiaan) Ainoa ohjelma, jota olemme miettineet sulhasen kanssa, on tanssi. Itse rakastan tanssimista, ja sulhasella ei ole mitään minun kanssani tanssimista vastaan, joten haluamme tanssia häissä, ja paljon. Mutta kuinka innokkaita vieraat ovat tanssimaan? Tuskin kovin innokkaita pelkän kahvin ja teen voimalla, mutta toisaalta emme halua tiettyjen vieraiden olevan kotiinkantokunnossa, ainakaan ennen kuin itse olemme poistuneet paikalta.
Jotain ohjelmaa olisi siis hyvä olla, mutta niiden järjestelemisessä ongelmaksi nousee kaksikielisyys. Kirkkoon olemme suunnitelleet käsiohjelmia, jotka ovat molempien kielillä, mutta ohjelmanumeroiden kohdalla paperilappuset tuskin toimivat. Puheet ovat tietenkin asia erikseen, niiden pitäjät itse päättävät millä kielellä puhuvat, tulkkeja emme rupea hommaamaan. Perinteiset suomalaiset hääleikit olisivat muutenkin hiukan omituisia hollantilaisten silmissä, ja sulhanen oli aivan kauhuissaan kun kerroin hänelle ensimmäisen kerran morsiamenryöstöperinteestä. Herra kun ei tykkää olla huomion keskipisteenä, ja häissä hänellä on jo tarpeeksi sietämistä siinä, että sulhasena hänkin on väistämättä valokeilassa.
Jokin diaesitys olisi varmaan mahdollista tehdä, mistään tietokilpailuista en ole ihan varma, jotekin tulee mieleen lastenkutsut niistä. Haluamme rennot ja hauskat juhlat, jotka ovat meidän näköisemme, kuten varmasti kaikki hääparit, mutta miten sellaiset toteuttaa? Ideoita ja ehdotuksia otetaan vastaan!
